keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Sisimmässäni Sinä ilmoitat minulle viisauden

Tämä vuosi on ollut minulle hyvin raskas. Se on muokannut ajatteluani aika paljon erilaisempaan suuntaan. Olen saanut ihmisten taholta kokea sekä pahaa että hyvää. Vuosi sitten olin paljon Jumala-keskeisempi. Nyt olen kurkistanut itseeni ja tullut huomaamaan, että
Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni Sinä ilmoitat minulle viisauden. Ps 51:6.
Ei ole huono ajatella asioita myös itsen kannalta. Tuntea itseään juuri niin arvokkaana kuin miksi Jumala on meidät luonutkin. Vain sitä kautta, että olemme itsellemme armollisia ja myötätuntoisia, kykenemme olemaan rakkaudellisia, arvostavia ja myötätuntoisia myös toisia kohtaan.

Rauhallista Joulua ja tämän vuoden loppua, arvoisat lukijani, ja kaikkea hyvää ensi vuodelle,
terveisin Tuulia

SNOW by lisans

lauantai 8. marraskuuta 2014

Rakastettu ja Arvostettu



En saata nähdä et tarkoituksetta meidät yhteen toit
Oli tarkoitus nimittäin vallan toinen
vaan kipua se yhteys toi
Ymmälläni, kerta toisensa jälkeen jatkoin eteenpäin
mutta hiljalleen sisälläni jokin rikkoutua alkoi
ja kaaokseen jouduin, irti itsestäni
Omastani annoin, sisäistä ominta omaani
Jumalaa minussa
Sitä tee muille, mitä itsekin toivoisit
vaan suruksi ihmisen samaa saanut en itse

Kun laimin mua lyötiin
enkä nähnyt eteeni
Kun kyennyt en luovuttamaan
vaan kipeänä jatkoin vain
Sanoit "Jo riittää, en salli enempää"
Ymmärsin, oli aika ottaa minut pois
Hyvyyttä ja rakkautta
Luojan suurta huolenpitoa
Ei satuttaa saa enää tätä rakasta
jolla suuri sydän on

Sun kätesi mun irroitti
ja pimeässä mua ohjasi
Löysin takaisin itseni
ja näytit mulle arvoni;
ei saa mun satuttaa itseäni antamalla satuttaa itseäni
on suojeltava mun itseäni jos joku kävelee ylitseni
Hyväksyvän katseesi mulle sä Isä osoitit
Sanoit "hyvin tehty rakkaani,
sua kunnioitan suuresti"

Ei turhaa ollut aika,
jolloin omaani sulle jaoin
Ei hyvyys hukkaan mennyt,
en kadu aikaani
Koska hyvyyteen ja rakkauteen uskon edelleen
vaikka joku sydäntäni osannutkaan 
ei kohdella arvoisesti

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Surulintu

Martin Kühn

Laula hiljaa surulintu,
laula kauneimmasti.
Äänesi soi syvyydessä,
kaikuu tyhjyydessä.

Himmennyt on tähtien valo,
sumentunut sielun peili.
Tippukaa tiu'ut, tippukaa
soliskaa kultapurot.
Ostettiin ne kalleimmalla
- myytiin rakkaudella.

Lennä lintuni pohjaan asti
syvälle juuriin sydämen.
Hehkuu valoa tuo pyhin paikka,
vuotaa kalleinta kultaa.
Siellä on kipu varjoineen,
menetys kaipuineen.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Katso ympärillesi ja näe

Kuinka paljon meillä onkaan asioita, joista voimme olla kiitollisia. Asioita, jotka ovat hyvin. Usein niin hyvin, ettemmme niitä edes huomaa. Esimerkiksi terveyttä ei useinkaan tajua ennenkuin on sairas. Mietippä näitäkin meille hyvinvointivaltiossa asuville kuuluvia itsestään selvyyksiä: hanasta tulee vettä, on lämpöä, voin ostaa, minulla on rahaa. Tai mietippä tätä: joku rakastaa minua. Niitä ei ehkä ole monta, mutta JOKU. Elämän vastoinkäymisillä kun on tapana polkea meidät maahan niin, että näkökenttämme on vieläkin kapeampi kuin se jo muutenkin on.

Voisimme alkaa nähdä asiat ympärillämme. Todella NÄHDÄ. Niitähän voisi kirjoittaa vaikka ihan paperille ja se täyttyisi hetkessä. Mutta mietippä ongelmiasi tai vaikeuksiasi. Voit hetkessä mainita useankin. Mutta kaikessa laajuudessakaan et keksi koko sivullista ongelmia, et pääse lähellekään sitä määrää kuinka paljon hyviä asioita elämästäsi löytyykään. Miksi näillä asioilla näyttäisi olevan silti määräävämpi rooli elämässämme? Voisimmeko alkaa nähdä sen kolikon toisen (isomman) puolen, miten paljon meitä onkaan siunattu ja aivan "tietämättämme"?

Ja kuitenkin, jos mietit ongelmiasi.. ovatko nekään junnanneet vain paikallaan? Moni asia on itse asiassa selvinnyt! Useampi kuin uskotkaan. (Saati että muistat niitä enää). Olemme kuitenkin päässeet eteenpäin ja pitkällekin vielä. Sekin ja sekin asia on selätetty. Ja vaikka tuokaan asia ei ole selvinnyt, niin joskus se vielä selviää. Onhan meillä sentään nämä ja nämä asiat hyvin. On toivoakin vielä!

Entäpä sitten muiden ongelmat/vaikeudet? Ilmeisesti minulle on sen verran näkökykyä suotu, että näen että jollakulla toisella on ongelma, jota minulla ei sitävastoin ole; siinä tapauksessa voin tulla siihen johtopäätökseen, että vaikka minulla olisi nämä ongelmat, ei minulla sentään ole vielä noitakin, jotka tuolla toisella näkyy olevan. Ohops, siinähän tuli taas lisää asioita hyvin olevien asioiden listaan. Ja voinpa jopa auttaa tuota toista näiltä omilta ongelmiltani tai jopa niiden takia. Siinäpä vasta jotakin!

Katso ympärillesi ja näe, että asiat ovat sittenkin enemmän paremmin kuin huonommin. :-)))



lauantai 26. lokakuuta 2013

Niinkuin Aurinko

Miltähän se mahtaa näyttää, kun kerran näemme Jeesuksen?
Johannes kuvasi asiaa näin (Ilm 1:10,12-16):

"Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasuunan äänen. Ja minä käännyin katsomaan, mikä ääni minulle puhui; ja kääntyessäni minä näin  


 seitsemän kultaista lampunjalkaa,
ja lampunjalkojen keskellä Ihmisen Pojan muotoisen, 
pitkäliepeiseen viittaan puetun 
ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn. 
Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset 
niin kuin valkoinen villa, niinkuin lumi, 
ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki, 
hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset, 
 ja hänen äänensä niinkuin paljojen vetten pauhina. 
Ja hänelllä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, 
ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen terävä miekka, 
ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa."

Jesus, Son of Man by Brian Jekel

lauantai 21. syyskuuta 2013

Enkelit

Pyöräillessä sitä ehtii ajatella kaikenlaista. Tällä kertaa mieleeni tulivat enkelit, ja mitä kaikkea niistä Raamatussa sanotaan. Mietin sitä, että enkelit ovat näkymättömiä. Ja että jos voisin nähdä henkimaailman näilllä silmilläni, niin olisiko näkökenttäni täynnä enkeleitä ja piruja? Näkisinkö taisteluita? Olisiko minulla kenties vartiosto, joka raivokkaasti puolustaisi minua paholaisen joukoilta? Tällaista ainakin voisi päätellä kertomuksesta profeetta Elisasta ja hänen palvelijastaan:
Kun Jumalan miehen palvelija nousi aamulla varhain ja meni ulos, niin katso, sotajoukko, hevoset ja sotavaunut piirittivät kaupunkia. Ja hänen palvelijansa sanoi hänelle: "Voi, herrani, mitä me nyt teemme?" Hän sanoi: "Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssansa". Ja Elisa rukoili ja sanoi: "Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi". Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä. (2 Kun. 6: 15-17)
Kuinkahan paljon enkeleitä onkaan...? Jeesuskin sanoi Pietarille, joka äkkipäätä huitaisi eräältä Jeesusta vangitsemaan tulleelta sotilaalta korvan miekalla, näin: "Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat. Vai luuletko, etten voisi rukoilla Isääni, niin että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legionaa enkeleitä?" (Matt 26:52-53). Legioona oli suurin roomalainen joukko-osasto, noin 6000 miestä. 12 legioonaa tekee siis  72 000 enkeliä...

Mieleeni tulivat myös Jeesuksen sanat lasten enkeleistä... "Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa." (Matt 18:10). Jos jokaisella lapsella on enkeli ja jos aikuisena meillä kullakin olisi edelleen tämä sama enkeli, voisiko sanoa nimikkoenkeli, niin 6 miljardin ihmisen populaatiossa se tarkoittaa 6 miljardia enkeliä... ja ihmiskunta paisuu koko ajan...

Kaiken huippu on kuitenkin se, että Jeesuksen opetuslapsi Johannes sai nähdä enkelien paljouden Jumalalta saamassaan ilmestyksessä ja hän kertoo siitä näin: "Ja minä näin, ja minä kuulin monien enkelien äänen valtaistuimen ja olentojen ja vanhinten ympäriltä, ja heidän lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat" (Ilm 5:11). 10 000 kertaa 10 000 kertaa 1000 kertaa 1000 on yhteensä 100 000 000 000 000 eli satatuhattamiljardia enkeliä...!


Tuo ajatus siitä, että lasten enkelit saavat taivaassa nähdä aina Jumalan kasvot, on mielenkiintoinen. Se kuvaa mielestäni sitä, että lapset uskovat luonnostaan Jumalaan, ennenkuin varttuneena alkavat pitää muita asioita uskottavampina. Uskoon kun ei tarvitakaan älyä, vaan lapsenomaista luottamusta Isän hoivaan (vaikka tällä nyt en tietenkään tarkoita sitä, että älykkyys olisi mitenkään uskon esteenä, päinvastoin). Mutta että käyköhän lasten enkeleille lasten kasvaessa sitten niin, että he mahdollisesti eivät enää näekään Jumalan kasvoja aina? Saattaapi olla, että heillä on sen jälkeen täysi työ taistelussa paholaisen kätyreitä vastaan, niin etteivät ehdi enää olla Jumalan kasvojen edessä.. tuossa niin ihanalta kuulostavassa olopaikassa.

Kuva enkeleistä on usein aika pumpulinpehmoinen.. Ja kuitenkin nuo samat enkelit ovat myös Herran käskystä tappaneet ihmisiä. Esim. Jes 37:36 kertoo näin: "Niin Herran enkeli lähti ja löi Assurin leirissä sata kahdeksankymmentä viisi tuhatta miestä, ja kun noustiin aamulla varhain, niin katso, he olivat kaikki kuolleina ruumiina." Enemmän nykyään ajattelenkin, että he ovat nimenomaan sotureita eivätkä kiiltokuvien kaltaisia pehmohahmoja.


perjantai 19. heinäkuuta 2013

Toisemme hyväksyen


Sitä mukaa kun tulee tietoiseksi omista heikkouksistaan, alkaa kummasti ymmärtää ja sietää samaa heikkoutta toisissa ihmisissä. Heikkoudet myös tuovat meitä lähemmäksi toisiamme. Ne kertovat ihmisyydestämme. Tarvitsemme toisiamme. Tässä yhteiskunnassa koitetaan kaikin tavoin olla toisista riippumattomia. Meidän kuuluu olla riippuvuussuhteessa Jumalaan, mutta emme suinkaan ole silti riippumattomia toisista ihmisistä. Sanoohan Jumala ihmisestä jo Raamatun ensilehdillä, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin (1 Moos 2:18) ja jatkaa sanomalla, että tekee ihmiselle avun, joka on hänelle sopiva - toisen ihmisen. Tämän kohdan ehkä ymmärretään enemmänkin liittyvän aviopuolisoiden väliseen yhteyteen, mutta miksei se voisi liittyä myös laajemmin ihmisten väliseen yhteyteen.

Entistä enemmän vakuutun siitä tosiasiasta, että jokainen tulisi hyväksyä sellaisena kuin hän on. Virheineen ja puutteineen. Tämä ei suinkaan ole itsestäänselvä asia. Odotamme kyllä muiden hyväksyvän meidät sellaisina kuin me olemme, mutta hyväksynemmekö me muita, onkin toinen kysymys. Niin kuin C.S. Lewis on sanonut: "Kaikki sanovat, että anteeksiantaminen on hieno asia - kunnes heidän itsensä pitäisi antaa jotakin anteeksi".

Tulkaamme ihmisiksi. Vahvuus ei synnytä ihmissuhteita, vaan heikkous. Viha ei synnytä ihmissuhteita, vaan rakkaus. Teeskentely pitää meidät kaukana, kun taas aitous lähellä.


Kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. (Kol 3:13)

Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut. (Ef 4:32)

Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa. (Ef 4:1,2)

Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain. (Gal 6:2)

Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?" Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän. (Matt 18:21-22)

"Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." Älkää antako auringon laskea vihanne yli. (Ef 4:26)


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...